Kuka pelkää nukkuvaa verokarhua?

Faktaa vai fiktiota?

Verotus – tuo sana nostattaa meissä kaikissa monia tuntemuksia. Vaikka verovaroilla rahoitetaan monia hyödyllisiä palveluita, suhtaudutaan verotukseen kuitenkin usein hyvin negatiivisesti. Internetin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa käydään nykyisin paljon kiivaita keskusteluja verotuksesta ja erityisesti keskusteluja verojen minimoimisesta.

Tietoa on siis nykyisin tarjolla todella paljon, mutta valitettavasti myös tiedon laatu vaihtelee hyvin suuresti. Aktiivisien keskustelujen seurauksena internet onkin täyttynyt mitä erikoisemmilla ”verovinkeillä”. Tiedon hankinnan yhteydessä turhan usein lukijalta saattaa unohtua kriittinen suhtautuminen luettuun tekstiin, jonka seurauksena fiktiot mahdollisesti muuttuvat lukijan silmissä hyvinkin nopeasti kiistattomiksi faktoiksi.

Muuttuvatko fiktiot sitten todella faktoiksi, kun verotus on toimitettu ja maksuun määrätyt verot on suoritettu? Tarkoittaako, että tietty kulu on vähennyskelpoinen tai jokin menettely sallittu, jos siihen ei ole puututtu verotuksen toimittamisen yhteydessä? Näin moni saattaa ajatella, koska välillä verokarhu nukkuu ja siksi virheelliset menetelmät jäävät huomaamatta, mutta mitä tapahtuu, kun verokarhu sattuu heräämään?

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä kriittisestä tiedonhankinnasta sekä tuoda uudenlaista näkemystä tilitoimiston roolista yrityksen yhteistyökumppanina, mutta erityisesti tämän tekstin tarkoituksena on tarjota informaatiota siitä, että minkälaisiin seuraamuksiin virheelliseen tietoon nojautuminen saattaa johtaa.

Verotuksen toimittaminen pähkinänkuoressa

Verovelvolliset – yritykset ja yksityishenkilöt - ovat lain mukaan velvollisia ilmoittamaan veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot.

Verotus on pääsääntöisesti massamenettelyä, jonka vuoksi verotuksen toimittamisessa lähdetään siitä olettamasta, että verovelvollisen ilmoittamat tiedot ovat oikein ja tämän vuoksi verotus toimitetaan usein annetun veroilmoituksen perusteella.

Mikäli verovelvollinen laiminlyö ilmoittamisvelvollisuutensa eli antaa esimerkiksi virheellistä tietoa vähennyksiin oikeuttavista kuluistaan, voidaan verotus oikaista verovelvollisen vahingoksi viisi vuotta verotuksen päättymisen jälkeen. Esimerkiksi vuoden 2013 verotus päättyy vuonna 2014, jonka vuoksi vuoden 2013 verotusta voidaan oikaista verovelvollisen vahingoksi aina vuoden 2019 loppuun saakka.

Mikäli verovelvollisen virheellinen toiminta täyttää verorikoksen tunnusmerkit, vanhenee verorikos usein vielä myöhemmin kuin edellä mainittu oikeus oikaista verotus verovelvollisen vahingoksi.

Koska veronsaajalla ei ole resursseja tarkistaa jokaisen veroilmoituksen tietojen oikeellisuutta sekä muistetaan, että verovelvollinen on velvollinen ilmoittamaan veroilmoituksellaan vain verotuksessa vähennyskelpoiset kulut sekä veronalaiset tulonsa, vastaa verovelvollinen hyvin pitkälti siitä, että veroilmoituksella annetut tiedot ovat oikein.

Mikäli annettu veroilmoitus on virheellinen ja verotus toimitetaan tämän virheellisen veroilmoituksen mukaisesti, muodostuu virheellisestä tiedosta verovelvolliselle veroriski, joka saattaa realisoitua vasta myöhemmin.

Veroriski verovelvollisen taakkana

Seuraavaksi käsittelen yritystoimintaan liittyvää veroriskiä, koska yritystoimintaan liittyy aina jossain määrin veroriski. Veroriskillä tarkoitan verotuksen negatiivisia vaikutuksia yrityksen ja mahdollisesti myös osakkaan tai työntekijän talouteen.

Veroriski voi realisoitua välittömästi siten, että yritys ei ole esimerkiksi hyödyntänyt kaikkia lain sallimia vähennysoikeuksia, jolloin yritykselle on määrätty maksuunpantavaksi liikaa veroja. Tämän kaltaisen veroriskin realisoituminen saattaa yritykseltä jäädä kokonaan tiedostamatta.

Päinvastainen veroriski, joka on olennaisempi tämän kirjoituksen näkökulmasta, muodostuu tilanteessa, jossa yritykselle maksuunpantavaksi määrätyt verot ovat muodostuneet liian pieniksi verovelvollisen antaman virheellisen ilmoituksen johdosta. Moni saattaa ajatella, että tämä on vain positiivinen asia, mutta tämä veroriskin tyyppi on usein paljon haitallisempi yritykselle, koska harva yritys varautuu tämän riskin realisoitumiseen eli maksamatta jääneiden verojen ja niihin liittyvien sanktioiden maksamiseen jälkikäteen.

Miksi yritystoimintaan sitten liittyy aina veroriski? Tämä johtuu siitä, että muun muassa yritystoiminnan monimuotoisuus on johtanut siihen, että useat verolait on kirjoitettu siten, että niihin on jäänyt jossain määrin tulkinnan varaa. Verotuksen on aina perustuttava lakiin, jonka vuoksi kaikkia verolakeja ei ole pystytty säätämään siten, että niitä voitaisiin soveltaa vain tiettyihin tarkoin määriteltyihin tapauksiin. Tämän vuoksi lain tulkinnallisuus, mutta myös puhtaat inhimilliset erehdykset muodostavat aina jossain määrin veroriskin.

Koska yritystoimintaan liittyy aina veroriski, tulisi jokaisen yrityksen sekä myös muiden verovelvollisien kiinnittää huomiota siihen, että veroriskin määrä ei pääsisi tarpeettomasti kasvamaan. Valitettavan usein yritykset saattavat kuitenkin kantaa tietämättään suurtakin veroriskiä virheellisen informaation johdosta.

Veroriskin realisoitumisesta lyhyesti

Mitä veroriskin realisoituminen sitten käytännössä tarkoittaa? Usein edellä esitetty veroriski realisoituu verotarkastuksen yhteydessä, mutta riski saattaa myös realisoitua esimerkiksi Verohallinnon lähettämän selvityspyynnön seurauksena.

Koska verotusta voidaan oikaista verovelvollisen vahingoksi viisi vuotta verotuksen päättymisen jälkeen, kohdistuvat verotustarkastukset yleensä useampaan kuin yhteen verovuoteen.

Mikäli tarkastuksen yhteydessä havaitaan virheitä, joiden perusteella veroja on jäänyt maksuunpanematta, voidaan maksamatta jääneet verot määrätä maksettavaksi jälkikäteen. Pahimmillaan virheellinen menettely on ollut toistuvaa ja jatkunut useita vuosia, jolloin veroriski eli jälkikäteen maksettavaksi määrättyjen verojen määrä on saattanut kasvaa hyvinkin suureksi. Mikäli virheellinen menettely on kuitenkin ollut pienimuotoista sekä selkeästi tahatonta, saattaa verovelvollinen selvitä pelkällä huomautuksella.

Maksuunpantavien verojen lisäksi verottaja voi määrätä veronkorotuksen, joka on sanktioluontoinen ”könttäsumma” sekä veronlisäyksen, joka vastaa perimättä jääneiden verojen korkoa. Mikäli virheellinen menettely täyttää verorikoksen tunnusmerkit, ovat sanktiot usein vielä kovemmat. Esimerkiksi törkeästä veropetoksesta voidaan määrätä enimmillään neljä vuotta vankeutta.

Tärkeätä on myös huomata, että verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi sekä tähän liittyvät sanktiot eivät välttämättä kohdistu pelkästään yritykseen vaan verotusta voidaan myös oikaista esimerkiksi osakkaan tai yrityksen työntekijän vahingoksi. Mikäli yritys on esimerkiksi maksanut työntekijän henkilökohtaisia menoja, määrätään työntekijälle näistä yrityksen korvaamista menoista verot maksettavaksi.

Verotuksen oikaisu aiheuttaa usein myös oikaisuja yrityksen kirjanpitoon sekä lisäksi prosessin aikana saatetaan joutua turvautumaan asiantuntijaan, jonka vuoksi maksuunpantujen verojen ja sanktioiden lisäksi yritykselle saattaa oikaisusta aiheutua vielä muita ylimääräisiä taloudellisia rasitteita.

Tilitoimiston rooli palveluntarjoajana

Mikä tilitoimiston rooli on sitten tässä kokonaisuudessa? Itse näen, että tilitoimiston rooli on toimia ikään kuin asiakkaidensa edunvalvojana. Kaikkien asiakkaiden jokaista liikettä tilitoimistokaan ei pysty valvomaan, mutta hyvä tilitoimisto pystyy proaktiivisuudellaan vaikuttamaan positiivisesti yrityksen veroriskin hallintaan. Se miten hyvin tilitoimisto tässä roolissa onnistuu riippuu myös pitkälti siitä, että miten asiakas omilla toimillaan edesauttaa tilitoimiston ja asiakkaan välistä yhteistyötä.

Monista keskusteluista olen myös saanut sellaisen käsityksen, että osa tilitoimistojen asiakkaista ajattelee, että kirjanpitäjä voi tehdä päätöksen esimerkiksi siitä, että mitä verotuksessa voidaan vähentää ja mitä ei. Tämän vuoksi hyvänä kirjanpitäjänä on saatettu nähdä sellainen kirjanpitäjä, joka ei sano mistään mitään vaikkakin tämän kaltainen kirjanpitäjä todellisuudessa kasvattaa yrityksen veroriskiä.

Kiistaton fakta kuitenkin on, että laki määrittelee sen, mitä voidaan verotuksessa vähentää eikä kirjanpitäjä. Mikäli kirjanpitäjä on yhtä mieltä ja laki sanoo jotain päinvastaista, ei ole epäilystäkään siitä, että minkä mukaan asia tullaan ratkaisemaan. Kirjanpitäjä ei siis toimi miltään osin verotuksen päättävänä elimenä vaan kirjanpitäjän tehtävänä on tulkita lakia mahdollisimman hyvin asiakkaan etu huomioiden.

Lopuksi

Kirjoituksen tarkoituksena ei ole pelotella ketään vaan kirjoituksen tarkoituksena on tarjota yksinkertaisessa muodossa tietoa verotuksen toimittamisesta, mitä seuraamuksia virheellinen menettely saattaa aiheuttaa sekä tuoda mahdollisesti uudenlaista näkemystä tilitoimiston roolista yrityksen yhteistyökumppanina. Toivottavasti pystyin samalla myös oikaisemaan muutamia fiktioita, joita on saatettu pitää kiistattomina faktoina ☺

Mikäli saamasi verovinkki tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, suosittelen suhtautumaan siihen kriittisesti, koska valitettavan usein asia on juuri näin – se on liian hyvää ollakseen totta.

Onko nukkuvaa verokarhua sitten syytä pelätä? Mikäli yrityksen asiat ovat hyvin hoidettu, on yrityksen veroriski hyvin maltillinen ja tämän vuoksi verokarhun heräämistä ei tarvitse turhaan pelätä.